Maanantai alkoi kyydin odottelulla. Toisessa koulussa missä pidämme tanssi-liike harjoitteita, on tapana hakea vapaaehtoistyöntekijät koululle. Muutenkin opettajat haluavat pitää hyvää huolta vapaaehtoistyöntekijöistä. Englanninkielenopetus tapahtuu pääosin vapaaehtoistyöntekijöiden avulla. Koululla sitten odotimme aikatauluja. Maanantaille saimme yhteensä kolme opetusryhmää.

Aloitimme P3-4 eli noin 10 vuotiaiden kanssa. Lapset ottivat meidät hyvin vastaan ja innostuivat kovasti tanssimisesta. Meillä vaikeuksia oli enemmän kun yritimme harjoitella lasten nimiä. Lasten nimet kuulostavat näin länsimaalaiselle hyvinkin samanlaisilta kuten Nonii, Ninii, Nop, Tee, Son, San… Joten voitte kuvitella ettei nimet jääneet päähän heti ensimmäisenä päivänä.

                                    

Toisena ryhmänä meillä oli P1-P2 eli noin 7 vuotiaita. Lapset olivat suloisia, he tarrasivat käsiimme ja halasivat aina sopivan hetken tullen. Vaikka luokassa oli kova kuumuus, lapset olisivat jaksaneet jatkaa pidempääkin.

                                    

                                    

Lounaan jälkeen meillä oli vielä P5-P6, jotka olivat noin 12- vuotiaita. Tämä ryhmä vaikutti haasteellisimmalta. Poikia oli vain 4 mutta he pitivät selvästi luokan showta yllä. Rytmittely ja tanssiminen oli kuitenkin koko luokalle mieluista, joka lämmitti mieltä.

Koulupäivän jälkeen kävimme vielä kannustamassa Ko Payomin soutujoukkuetta ja he pääsivät finaaliin. Kotimatkalla poikkesimme kylässä, kuten tapana on, syömässä tuoreita banaaneja ja juomassa tuoretta kookosmaitoa.

Lauantaina kyläläiset järjestivät meille tervetuliaisjuhlat Salassa eli olohuoneessamme. Kaikki toivat jotain ruokaa tullessaan ja sitä olikin tarjolla paljon. 

Ruokailun jälkeen oli kyläkokous ja lopuksi meille uusille vapaaehtoisille annettiin thai-nimet, jotka liittyvät luontoon. Paulan nimeksi äänestettiin Vasai = Kirkas taivas. Maaritin nimeksi äänestettiin Nam Kang = Aamukaste. Täällä luontoa kunnioitetaan ja eletään sen kanssa sopusoinnussa.

Kyläyhteisön tiiveys on ainutkertaista. Kyläläiset auttavat toinen toisiaan ja apu on aina lähellä. Eilen yhden kyläläisen lehmä oli joutunut veteen ja tilanne oli ollut vaarallinen. Saman tien kaikki kylän miehet olivat tulleet apuun ja olivat saaneet nostettua lehmän ylös vedestä.

Sunnuntai iltapäivällä luulimme menevämme lounaallle mutta löysimmekin itsemme keskeltä hääjuhlalounaan. Häitä oli ehditty viettää morsiammen kotona ja nyt oli sulhasen vuoro. Ja tietenkin koko kylä oli kutsuttu. 

Hääpari

                                            Saimme vieraslahjaksi oman pikku chilitaimen 

Lastenjuhlat huipentuivat soutukilpailuun, jonka karsinnat käytiin tänään. Maanantaina käydään semifaanilit ja tiistaina tiedetään Kok Payomin lopullinen sijoitus. Viime vuonna joukkue oli toinen.

                                                           Kok Payomin soutujoukkue

Olemme pikkuhiljaa kotiutumassa uuteen majaamme. Suihku- ja WC-tiloihin totutteleminen on vienyt hieman aikaa ja hermoja. Vesi on kylmää ja suolaista. WC- käynnit minimoidaan. Meillä on täällä myös kotieläimiä, kolme kissaa, jotka vahtaavat ja varastavat ruokaa sen minkä ehtivät. Myös majassamme elelee kanssamme gekkoja, hämähäkki ja iso ampiaisen näköinen otus. Onneksi saamme asua ja nukkua yömme rauhassa omassa pikku kuplassamme. Eilen pestiin nyrkkipyykkiä ihanassa auringonlämmössä.

Oma koti kullan kallis…

Oma pikku kuplamme...

Pitkospuut siniseen unelmaan…

Sininen unelma eli saniteettitilat; tarkista aina, että tilassa ei ole ei toivottuja vieraita!

WC eli reikä maassa

Suihku eli vesiletku

Keittiö

Sala eli olohuoneemme, joka on kaikkien kyläläisten käytössä. Kahvia on aina tarjolla!

Eilinen ruoka, green curry kanalla

Kaksi päivää täällä on vietetty lastenpäivään liittyviä juhlia. Erilaista ohjelmaa on ollut paljon, laulukilpailuja, missikisat ja huomenna juhlat huipentuvat soutukilpailuun ja maratoniin (5kilometriä). Juhlien takia huominen työpäivämme peruttiin, joten tositoimet pääsemme mahdollisesti aloittamaan maanantaina. Mutta ”Mai pen rai” niin kuin täällä sanotaan! Ajatukset ja ideat ovat kuitenkin kasassa ja niitä on päästy kokeilemaan muiden vapaaehtoisten kanssa. Täällä kanssamme asustaa vapaaehtoisia: Puolasta, Saksasta, Japanista ja Thaimaasta. Vapaaehtoistyönajatus tiivistetysti: eletään yhdessä, opitaan yhdessä ja tehdään töitä yhdessä.

                                                                Tyttöjen tanssiesitys

Torstaina pääsimme tutustumaan paikalliseen maalaiskouluun. Seurasimme englanninkielenopetusta, tutustuimme koulurutiineihin ja lapsiin. Lapset olivat ihanan iloisia ja avoimia. Pääsimme tänään tanssimaakin. Kuudesluokkalaiset opettivat meille musavideolta oppimaansa tanssia.

Viidesluokkalaisten englannintunti

Pojat 

Lapset välitunnilla

Hurjissa vauhdeissa!

                                             Kukkakoriste, tehty kierrätetystä muovipullosta.

                                                           Kolmasluokkalaisten tunnilla

Perjantaina tapaamme Kok Payomin kylän koordinaattorin ja pääsemme sopimaan meidän aikatauluista ja ohjelmista.

Meidät on kutsuttu tänään syömään yhden kyläläisen luokse. Täällä on hyvin yleistä, että ihmiset kutsuvat tuntemattomiakin ihmisiä kotiinsa syömään.  

                                       Paikallisessa ravintolassa, mikä toimii myös kauppana.

Hat Yaille saavuttiin taksilla, jota paikalliset kovasti kummastelivat. Hinta heille ( 40e/hlö) oli todella kallis, mutta kun sen ajattelee Suomen taksihintoihin, on se todella halpa neljän tunnin ja noin 400km matkasta.

Paikallisella toimistolla meitä odotettiin kovasti. Ensimmäinen päivä oli tarkoitettu vain lepoon ja rauhoittumiseen, joka näin aktiivisen suomalaisen näkökulmasta tuntui hassulta. Toinen päivä alkoikin sitten perehdytyksellä paikalliseen tyylin. Paljon taukoja ja odotteluja. Asioista puhuttiin rauhassa, ei ole kiire mihinkään.

Huomenna pääsemme itse kylään, missä meitä jo kuulemma odotetaan. Koska perehdyttäminen ja siirrot veivät osan kolmesta viikostamme, pääsemme toivottavasti työntekoon pian. 

Paikallinen ruoka koostuu pääosin riisistä, banaanista ja kookoksesta. Banaania oli aamiaisella tarjolla neljää eri sorttia. Hyvää oli, nam! Tänään kahdeksan ihmistä söi ja joi 500:lla tb (12€). Lounaalla oli tarjolla kalaa, kanaa, riisiä, nuudeleita ja papaijasalaattia.

Kuumuuteen on totuttelemista säädyllisen pukeutumisen takia. Olkapäät on peitettävä samoin kuin polvet, joten täällä kuljetaan pitkissä housuissa ja hihallisissa paidoissa, huh hellettä!

Vaikka meillä onkin totuttelemista uusien asioiden äärellä, yksi asia tuli alusta asti selväksi. Paikalliset ovat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He majoittivat perehdytysjakson aikana kotiinsa, ruokkivat ja opastivat. Koko ajan on saatavilla vettä ja hedelmiä. Olemme kokeneet itsemme todella tervetulleiksi!

Vastuullinen turismi nousi tänään puheenaiheeksi, kun vierailimme paratiisisaarella, jonka rantaa voisi osittain kuvailla surullisesti jäterannaksi. Oli järkyttävä huomata kuinka ihmiset jättivät tyhjät juomapullonsa ja roskansa rantaan juuri siihen kohtaan, missä olivat lomajuomansa ja ruokansa nauttineet. Osa roskista oli kerätty metsään valtavaksi jätevuoreksi. Surullista on, että tällä menolla paratiisisaari on muutaman vuoden päästä pelkkä muisto, sillä jo kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon. Muistetaan kerätä kaikki roskat pois näiltä kauniilta rannoilta, jotta voimme nauttia niistä jatkossakin.

Lisäksi turistien houkutteleminen eri keinoin on välillä arveluttavaa. Kalojen ruokinta ja merisiilien nostaminen merestä turistien valokuvattavaksi ei tunnu järkevältä eikä luonnonmukaiselta. Jäimme miettimään, mitä meidän turistien eteen ollaan valmiita tekemään ja meneekö se välillä luonnon kustannuksella.

Pitkähäntäveneitä

Kävimme tutustumassa iltamarkkinoihin. Myytävänä oli paljon lähiruokaa, joista valitsimme paikallisen herkun banaanipannukakun. Markkinahumu kärsi hieman sateesta, joka karkotti osan myyjistä pois.

Tänään turisteiltiin vielä sademetsän siimeksessä. Vierailimme hieman erilaisessa hoitokodissa, joka on rakennettu pelastetuille norsuille. Työttömät ja huonostikin pidetyt norsut on pestattu tänne uusiin töihin ilahduttamaan meitä. Ja huomiseksi on kyyti varattu kohti Hat Yai:ta.

Tässä 2 vuotias norsuvauva Haha

Uusi vuosi on vaihtunut ja kaupungilla oli melkoisen paljon porukkaa. Muutama muu meidän lisäksi.. Raketit paukkuivat ja taivaalle lähetettiin paperista tehtyjä lieriömäisiä kuumailmalyhtyjä. Myös me lähetimme oman lyhtymme taivaan tuuliin (alkuvaikeuksista huolimatta;)) ja toivotimme sille hyvää matkaa.  

Aikaerosta toipuminen on vienyt pari päivää ja päätimmekin aloittaa leppoisasti maisemia ihaillen ja pitkähäntäveneajelusta nauttien. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli kun laskuveden jälkeen jouduimme kahlaamaan takaisin veneelle liukkaiden ja terävien kivien läpi.

Maut ja hajut ovat täällä hyvin erilaisia kuin Suomessa. Eilinen kalaruoka tuoksui ja maistui ihanalta, toisin kuin joenpohja, josta se oli kalastettu:) Tuoreet hedelmät ja mehut ovat kielen mukaansa vieviä, nam!

Vielä muutama päivä lomailemme ennen tositoimiin tarttumista. 

Ao nang, Paula ja Maarit