Perjantaina meillä oli vierailija Kiinasta seuraamassa toimintaamme. Ryhmät toimivat erittäin yllätyksellisesti. Ne ryhmät, jotka edellisellä kerralla olivat haasteellisimmat antoivat meille parhaat fiilikset. Eräskin poika pelleili melkein koko tunnin mutta rauhoittui lopuksi ja rentoutui täysin rentoutusharjoituksessa. Samaisen ryhmän toinen poika alkoi spontaanisesti tekemään hyvin hidasta liikettä mihin koko ryhmä yhtyi. Lisäksi pojat vielä toimivat erittäin luovasti ryhmätehtävässä. Mahtava fiilis! Toisaalta ihanat pikkupalleromme P2-luokkalaiset olivat ihan mahdottomia… Tänään pohdimme miten pitää kuria ja rajoja luovassa prosessissa. Täällä kun kuria pidetään bambukepin avulla pelottelemalla. Lisäksi ongelmana on kielimuuri, emme aina ymmärrä mitä lapset sanovat. Tämä vaatii meiltä entistä tarkempia sopimuksia aikuisten ja lasten kesken, mitä tehdä kun tilanne yltyy pelleilyksi.

Koulun käytävällä

Aamujumppa

Rentoutus kalanruoto

                                                                       Pojat lounaalla

Täällä olemme törmänneet useaan ”ällöttävään” eläimeen. Tosin osa on onneksi ollut valmiina kuolleita. Tänään esimerkiksi matkalla törmäsimme kissan kokoiseen rottaan, jonka häntä oli peukalon paksuinen. Kaikkeen tottuu, emme edes kirkaisseet! Tosin nyt harmittaa, että kuva jäi ottamatta. Muutama kuollut käärmekin on tullut vastaan, onneksi ei eläviä.  Mutta on täällä ihaniakin eläimiä kuten laiskoja kissoja.

Päivät käyvät vähiin. Olemme nyt pitäneet puolet toimintatuokioistamme ja ensi viikon perjantaina on meidän viimeinen päivä kylässä.

Tiistaina jatkoimme ryhmien pitämistä koulussa, missä vierailimme jo edellisellä viikolla. Lapset olivat jo osittain tuttuja ja oli mukava nähdä iloisia kasvoja. Pidimme neljä tuntia putkeen helteessä, joten kunto joutui koetukselle. Oli ihana nähdä tanssin riemu lasten kasvoilta, ääneen nauraminen tulee täällä lapsilta niin spontaanisti. Ryhmät ovat hyvin erilaisia ja jokainen tunti näin ollen ainutlaatuinen. Lapset ovat lapsia kaikkialla maailmassa. Sillä mistä tulemme tai missä elämme, ei ole niin suurta eroa. Lapset Suomessa ja Thaimaassa ovat loppujen lopuksi hyvinkin samanlaisia. Koulumaailma eroaa paljonkin kotoisasta. Aikataulut muuttuvat nopeasti. Eilen saimme kuulla, että koulut ovat ehkä kiinni torstaina ja mahdollisesti myös perjantaina, tästä ei vielä kuitenkaan ihan varmasti tiedetä. Koulu ja opettajat ovat olleet meistä hyvin kiinnostuneita.

Kok Payomin soutujoukkue sitten voitti kisan, joten illan ruuanlaittosuunnitelmat vaihtuivatkin festareihin. Ohjelmaa oli tanssista lauluun ja tietenkin palkintojenjakotilaisuuteen. On ihana nähdä kuinka suuressa osassa tanssi on täällä. Upeita tanssiesityksistä saa nauttia joka kissanristiäisissä. Ja täällä todellakin panostetaan puvustukseen! Bling bling ja meikit on siinä tärkeässä osassa.

                                    

                                    

                                    

                                    

Keskiviikko iltana töiden jälkeen lähdimme  pikavisiitille iltamarkkinoille läheiseen kylään. Tunnelman saattoi nähdä, haistaa ja maistaa. Markkinoiden jälkeen piipahdimme kylän päämiehen luona juhlaillallisella, joka järjestettiin voittaneelle soutujoukkueelle.

Torstaina olikin vapaapäivä, joka meni rennosti ruokaa laittamalla, pyörähdimme kylän markkinoilla ja hengailimme Thaimaalaiseen tapaan. Onneksi saimme järjestettyä itsellemme työpäivän perjantaille, vaikka useat koulut ovatkin kiinni. Huomenna saamme meistä ja meidän menetelmistä kiinnostuneita seuraajia.

Tänään kerroimme menneestä viikosta Kok Payomin projektin johtajalle. Samalla tuli myös tarkennettua tavoitteita ja ajatuksia projektille. Tanssi näkyy Thaimaalaisessa kulttuurissa ja tanssiin lähteminen on lapsille luontaista. Tapaamme ryhmät neljä kertaa, tämä on lyhyt aika, mutta toivomme, että saamme jotain uusia ideoita ja onnistumisen kokemuksia aikaiseksi. Thaimaalaisessa kulttuurissa ei ilmaista tunteita. Halusimme kuitenkin  rohkaista lapsia kertomaan ajatuksiaan ja ilmaisemaan itseään liikkeiden kautta. Kielimuurin takia meidän oli aluksi vaikea tietää mitä lapset ajattelivat projektista ja tunneista. Niinpä kehittelimme nallekortit, joiden avulla lapset voivat ilmaista ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Ovatko he erittäin onnellisia, onnellisia vai eivät tiedä mitä ajattelevat. Negatiivisia nallekortteja emme tehneet, koska thaimaalaiseen kulttuuriin ei kuulu negatiivisten tunteiden ilmaisu.

Kouluissa, joissa olemme vierailleet, opetus on ollut hyvin opettajalähtöistä. Oppilaat istuvat pulpeteissaan ja tekevät muistiinpanoja jos tekevät. Läksyjä ja muistiinpanoja ei juurikaan tarkisteta. Jo se että otamme pulpetit pois käytöstä ja tunnit ovat toiminnallisia, on ollut uutta oppilaiden koulupäiviin. 

Maanantai alkoi kyydin odottelulla. Toisessa koulussa missä pidämme tanssi-liike harjoitteita, on tapana hakea vapaaehtoistyöntekijät koululle. Muutenkin opettajat haluavat pitää hyvää huolta vapaaehtoistyöntekijöistä. Englanninkielenopetus tapahtuu pääosin vapaaehtoistyöntekijöiden avulla. Koululla sitten odotimme aikatauluja. Maanantaille saimme yhteensä kolme opetusryhmää.

Aloitimme P3-4 eli noin 10 vuotiaiden kanssa. Lapset ottivat meidät hyvin vastaan ja innostuivat kovasti tanssimisesta. Meillä vaikeuksia oli enemmän kun yritimme harjoitella lasten nimiä. Lasten nimet kuulostavat näin länsimaalaiselle hyvinkin samanlaisilta kuten Nonii, Ninii, Nop, Tee, Son, San… Joten voitte kuvitella ettei nimet jääneet päähän heti ensimmäisenä päivänä.

                                    

Toisena ryhmänä meillä oli P1-P2 eli noin 7 vuotiaita. Lapset olivat suloisia, he tarrasivat käsiimme ja halasivat aina sopivan hetken tullen. Vaikka luokassa oli kova kuumuus, lapset olisivat jaksaneet jatkaa pidempääkin.

                                    

                                    

Lounaan jälkeen meillä oli vielä P5-P6, jotka olivat noin 12- vuotiaita. Tämä ryhmä vaikutti haasteellisimmalta. Poikia oli vain 4 mutta he pitivät selvästi luokan showta yllä. Rytmittely ja tanssiminen oli kuitenkin koko luokalle mieluista, joka lämmitti mieltä.

Koulupäivän jälkeen kävimme vielä kannustamassa Ko Payomin soutujoukkuetta ja he pääsivät finaaliin. Kotimatkalla poikkesimme kylässä, kuten tapana on, syömässä tuoreita banaaneja ja juomassa tuoretta kookosmaitoa.

Lauantaina kyläläiset järjestivät meille tervetuliaisjuhlat Salassa eli olohuoneessamme. Kaikki toivat jotain ruokaa tullessaan ja sitä olikin tarjolla paljon. 

Ruokailun jälkeen oli kyläkokous ja lopuksi meille uusille vapaaehtoisille annettiin thai-nimet, jotka liittyvät luontoon. Paulan nimeksi äänestettiin Vasai = Kirkas taivas. Maaritin nimeksi äänestettiin Nam Kang = Aamukaste. Täällä luontoa kunnioitetaan ja eletään sen kanssa sopusoinnussa.

Kyläyhteisön tiiveys on ainutkertaista. Kyläläiset auttavat toinen toisiaan ja apu on aina lähellä. Eilen yhden kyläläisen lehmä oli joutunut veteen ja tilanne oli ollut vaarallinen. Saman tien kaikki kylän miehet olivat tulleet apuun ja olivat saaneet nostettua lehmän ylös vedestä.

Sunnuntai iltapäivällä luulimme menevämme lounaallle mutta löysimmekin itsemme keskeltä hääjuhlalounaan. Häitä oli ehditty viettää morsiammen kotona ja nyt oli sulhasen vuoro. Ja tietenkin koko kylä oli kutsuttu. 

Hääpari

                                            Saimme vieraslahjaksi oman pikku chilitaimen 

Lastenjuhlat huipentuivat soutukilpailuun, jonka karsinnat käytiin tänään. Maanantaina käydään semifaanilit ja tiistaina tiedetään Kok Payomin lopullinen sijoitus. Viime vuonna joukkue oli toinen.

                                                           Kok Payomin soutujoukkue

Olemme pikkuhiljaa kotiutumassa uuteen majaamme. Suihku- ja WC-tiloihin totutteleminen on vienyt hieman aikaa ja hermoja. Vesi on kylmää ja suolaista. WC- käynnit minimoidaan. Meillä on täällä myös kotieläimiä, kolme kissaa, jotka vahtaavat ja varastavat ruokaa sen minkä ehtivät. Myös majassamme elelee kanssamme gekkoja, hämähäkki ja iso ampiaisen näköinen otus. Onneksi saamme asua ja nukkua yömme rauhassa omassa pikku kuplassamme. Eilen pestiin nyrkkipyykkiä ihanassa auringonlämmössä.

Oma koti kullan kallis…

Oma pikku kuplamme...

Pitkospuut siniseen unelmaan…

Sininen unelma eli saniteettitilat; tarkista aina, että tilassa ei ole ei toivottuja vieraita!

WC eli reikä maassa

Suihku eli vesiletku

Keittiö

Sala eli olohuoneemme, joka on kaikkien kyläläisten käytössä. Kahvia on aina tarjolla!

Eilinen ruoka, green curry kanalla

Kaksi päivää täällä on vietetty lastenpäivään liittyviä juhlia. Erilaista ohjelmaa on ollut paljon, laulukilpailuja, missikisat ja huomenna juhlat huipentuvat soutukilpailuun ja maratoniin (5kilometriä). Juhlien takia huominen työpäivämme peruttiin, joten tositoimet pääsemme mahdollisesti aloittamaan maanantaina. Mutta ”Mai pen rai” niin kuin täällä sanotaan! Ajatukset ja ideat ovat kuitenkin kasassa ja niitä on päästy kokeilemaan muiden vapaaehtoisten kanssa. Täällä kanssamme asustaa vapaaehtoisia: Puolasta, Saksasta, Japanista ja Thaimaasta. Vapaaehtoistyönajatus tiivistetysti: eletään yhdessä, opitaan yhdessä ja tehdään töitä yhdessä.

                                                                Tyttöjen tanssiesitys

Torstaina pääsimme tutustumaan paikalliseen maalaiskouluun. Seurasimme englanninkielenopetusta, tutustuimme koulurutiineihin ja lapsiin. Lapset olivat ihanan iloisia ja avoimia. Pääsimme tänään tanssimaakin. Kuudesluokkalaiset opettivat meille musavideolta oppimaansa tanssia.

Viidesluokkalaisten englannintunti

Pojat 

Lapset välitunnilla

Hurjissa vauhdeissa!

                                             Kukkakoriste, tehty kierrätetystä muovipullosta.

                                                           Kolmasluokkalaisten tunnilla

Perjantaina tapaamme Kok Payomin kylän koordinaattorin ja pääsemme sopimaan meidän aikatauluista ja ohjelmista.

Meidät on kutsuttu tänään syömään yhden kyläläisen luokse. Täällä on hyvin yleistä, että ihmiset kutsuvat tuntemattomiakin ihmisiä kotiinsa syömään.  

                                       Paikallisessa ravintolassa, mikä toimii myös kauppana.

Hat Yaille saavuttiin taksilla, jota paikalliset kovasti kummastelivat. Hinta heille ( 40e/hlö) oli todella kallis, mutta kun sen ajattelee Suomen taksihintoihin, on se todella halpa neljän tunnin ja noin 400km matkasta.

Paikallisella toimistolla meitä odotettiin kovasti. Ensimmäinen päivä oli tarkoitettu vain lepoon ja rauhoittumiseen, joka näin aktiivisen suomalaisen näkökulmasta tuntui hassulta. Toinen päivä alkoikin sitten perehdytyksellä paikalliseen tyylin. Paljon taukoja ja odotteluja. Asioista puhuttiin rauhassa, ei ole kiire mihinkään.

Huomenna pääsemme itse kylään, missä meitä jo kuulemma odotetaan. Koska perehdyttäminen ja siirrot veivät osan kolmesta viikostamme, pääsemme toivottavasti työntekoon pian. 

Paikallinen ruoka koostuu pääosin riisistä, banaanista ja kookoksesta. Banaania oli aamiaisella tarjolla neljää eri sorttia. Hyvää oli, nam! Tänään kahdeksan ihmistä söi ja joi 500:lla tb (12€). Lounaalla oli tarjolla kalaa, kanaa, riisiä, nuudeleita ja papaijasalaattia.

Kuumuuteen on totuttelemista säädyllisen pukeutumisen takia. Olkapäät on peitettävä samoin kuin polvet, joten täällä kuljetaan pitkissä housuissa ja hihallisissa paidoissa, huh hellettä!

Vaikka meillä onkin totuttelemista uusien asioiden äärellä, yksi asia tuli alusta asti selväksi. Paikalliset ovat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He majoittivat perehdytysjakson aikana kotiinsa, ruokkivat ja opastivat. Koko ajan on saatavilla vettä ja hedelmiä. Olemme kokeneet itsemme todella tervetulleiksi!