Tiistaina jatkoimme ryhmien pitämistä koulussa, missä vierailimme jo edellisellä viikolla. Lapset olivat jo osittain tuttuja ja oli mukava nähdä iloisia kasvoja. Pidimme neljä tuntia putkeen helteessä, joten kunto joutui koetukselle. Oli ihana nähdä tanssin riemu lasten kasvoilta, ääneen nauraminen tulee täällä lapsilta niin spontaanisti. Ryhmät ovat hyvin erilaisia ja jokainen tunti näin ollen ainutlaatuinen. Lapset ovat lapsia kaikkialla maailmassa. Sillä mistä tulemme tai missä elämme, ei ole niin suurta eroa. Lapset Suomessa ja Thaimaassa ovat loppujen lopuksi hyvinkin samanlaisia. Koulumaailma eroaa paljonkin kotoisasta. Aikataulut muuttuvat nopeasti. Eilen saimme kuulla, että koulut ovat ehkä kiinni torstaina ja mahdollisesti myös perjantaina, tästä ei vielä kuitenkaan ihan varmasti tiedetä. Koulu ja opettajat ovat olleet meistä hyvin kiinnostuneita.

Kok Payomin soutujoukkue sitten voitti kisan, joten illan ruuanlaittosuunnitelmat vaihtuivatkin festareihin. Ohjelmaa oli tanssista lauluun ja tietenkin palkintojenjakotilaisuuteen. On ihana nähdä kuinka suuressa osassa tanssi on täällä. Upeita tanssiesityksistä saa nauttia joka kissanristiäisissä. Ja täällä todellakin panostetaan puvustukseen! Bling bling ja meikit on siinä tärkeässä osassa.

                                    

                                    

                                    

                                    

Keskiviikko iltana töiden jälkeen lähdimme  pikavisiitille iltamarkkinoille läheiseen kylään. Tunnelman saattoi nähdä, haistaa ja maistaa. Markkinoiden jälkeen piipahdimme kylän päämiehen luona juhlaillallisella, joka järjestettiin voittaneelle soutujoukkueelle.

Torstaina olikin vapaapäivä, joka meni rennosti ruokaa laittamalla, pyörähdimme kylän markkinoilla ja hengailimme Thaimaalaiseen tapaan. Onneksi saimme järjestettyä itsellemme työpäivän perjantaille, vaikka useat koulut ovatkin kiinni. Huomenna saamme meistä ja meidän menetelmistä kiinnostuneita seuraajia.

Tänään kerroimme menneestä viikosta Kok Payomin projektin johtajalle. Samalla tuli myös tarkennettua tavoitteita ja ajatuksia projektille. Tanssi näkyy Thaimaalaisessa kulttuurissa ja tanssiin lähteminen on lapsille luontaista. Tapaamme ryhmät neljä kertaa, tämä on lyhyt aika, mutta toivomme, että saamme jotain uusia ideoita ja onnistumisen kokemuksia aikaiseksi. Thaimaalaisessa kulttuurissa ei ilmaista tunteita. Halusimme kuitenkin  rohkaista lapsia kertomaan ajatuksiaan ja ilmaisemaan itseään liikkeiden kautta. Kielimuurin takia meidän oli aluksi vaikea tietää mitä lapset ajattelivat projektista ja tunneista. Niinpä kehittelimme nallekortit, joiden avulla lapset voivat ilmaista ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Ovatko he erittäin onnellisia, onnellisia vai eivät tiedä mitä ajattelevat. Negatiivisia nallekortteja emme tehneet, koska thaimaalaiseen kulttuuriin ei kuulu negatiivisten tunteiden ilmaisu.

Kouluissa, joissa olemme vierailleet, opetus on ollut hyvin opettajalähtöistä. Oppilaat istuvat pulpeteissaan ja tekevät muistiinpanoja jos tekevät. Läksyjä ja muistiinpanoja ei juurikaan tarkisteta. Jo se että otamme pulpetit pois käytöstä ja tunnit ovat toiminnallisia, on ollut uutta oppilaiden koulupäiviin.