Living together

Learning together

Working together

Dancing together

Yhdessä tässä ja nyt. Tämä hetki on yhteinen, tämä hetki on ainutlaatuinen. Kyllä näitä lapsia tulee ikävä. Olemme lyhyessä ajassa saaneet kokea yllättäviä, liikuttavia, mahtavia ja vaikeita hetkiä.

Tänään tiistaina ryhmät toimivat hyvin ja sitten vähemmän hyvin. Energiatason nostattamisen ja laskemisen merkitys tuli tänään hyvin esille. Hieman passiiviset ryhmät kaipasivat hyvät lämmittelyt alle, että intensiivinen vuorovaikutus peilaamisessa onnistui. Toisaalta taas hyperenergiset pikkuiset P1 ja P2 kaipasivat selvästikin vireystilan laskua. Ihana tunnelma silmät kiinni piirtämisessä pelasti tunnin fiiliksen.

Ilo uutinen opettajalta: P4 ryhmän lapset olivat odottaneet tanssihetkeämme. He olivat olleet innoissaan ja lähteneet saman tien luokasta. Mitä ihmettä? Tämä luokkako jonka pojat ovat vaatineet motivointia, huomiota ja hermoja. Tämä luokkako joka on mietityttänyt meitä kovasti? Kyllä, tämä luokka saapui tunnille täsmällisesti innostuneina ja täynnä energiaa. Meillä oli mahtava tunti heidän kanssaan! Kiitos, Kob Khun Ka!

Keskiviikkona jouduimme jättämään hyvästit toisen koulun oppilaille. Tunnelma oli haikea ja jouduimme nielaisemaan  kyyneleitä kun auto lähti koulun pihasta.

P1-P2

                                                                           

P3-P4

                                                                          

P5-6: silta kysyimme palautetta tunneista. Heille projektimme oli ollut jotain uutta koulun arkeen. He olivat tyytyväisiä tunteihin ja kuten täällä on tapana, kaikesta mitä olimme tehneet he olivat tykänneet. Toivomme todella, että annoimme näille lapsille arvokkaita ja ikimuistoisia hetkiä, niin kuin mekin olemme täällä saaneet.

P5-P6

Tänään ymmärsimme ja saimme kokea ettei vuorovaikutukseen todella tarvita yhteistä kieltä. Tanssinkieli on sama meille kaikille ja oikeastaan paljon voimakkaampi kuin puhuttu kieli. Ilo ja tunne näkyvät lasten kasvoilta ja kuuluvat lasten naurussa. Piirustuksissa he kuvaavat tunnelmiaan ja kirjoittavat viestejä meille. Niissä näkyvät välittäminen ja yhteys, jotka olemme saaneet rakennettua. Tänään kielellisenä apuna ollut paikallinen vapaaehtoinen Bai Toei kertoi huomanneensa, ettei hänen apuaan enää tunneilla tarvittu. Lapset keskittyivät meidän elekieleen ja ymmärsivät mitä tekisimme seuraavaksi.

Illalla pääsimme seuraamaan riisijuhlaa. Riisisato kerätään talteen täällä kerran vuodessa ja meidän onneksemme se oli juuri nyt. Riisit kerätään täysin käsivoimin. Tuoreet riisit kuumennetaan tulella jonka jälkeen kuori irtoaa helposti pois. Kuoren irrottamiseen tarvitaan käsivoimaa koska riisinjyvät hakataan litteäksi puunuijilla. Tässä hommassa rytmitajusta on hyötyä. Riisinjyvästä tulee litteä niinkuin meidän kaurahiutaleet. Lopuksi tietenkin nautiskellaan sadosta. Tarjolla oli riisiä kookosmaidossa ja sokerissa. Riisiä kookosmaidossa lämpimänä ja riisikeittoa makean perunan kanssa.

Riisin kuumennus

Riisin nuijiminen

Tänään torstaina päivämme alkoi näin… Ja nyt lähtevät viimeiset ryhmät tältä erää...

Aamupalakioski

Tahmeaa riisiä kookoksella. Nam!

Maanantai alkoi mahtavasti. Aamupalalla oli edellisenä iltana valmistettuja riisinyyttejä. Nyyteissä oli riisiä kookosmaidolla maustettuna. Koulussa ryhmät toimivat mahtavasti. Aloitimme päivän yhdessä tanssien. Tänään teemana oli peilaaminen ja vuorovaikutus. Lapset olivat keskittyneitä ja tunnelma oli hyvin intensiivinen. Jopa ne ryhmät joihin on aikaisemmin ollut haastavampaa saada kontaktia olivat tänään innolla mukana. Lopuksi piirsimme silmät kiinni tunteita ja tunnelmia, joita harjoitus oli tuonut mukanaan.

Lapset tulevat helposti iholle he halaavat, haluavat kävellä käsikädessä ja välillä jopa taistelevat meidän huomiostamme. Thaimaalaiseen kulttuuriin kuuluu lasten sylissä pitäminen mutta silti meille on tullut vaikutelma, että lapset odottavat kovasti että heidät nähdään ja huomioidaan.

Peilaamista ulkona

                                                              Sanaton vuorovaikutus

                                                   Kynällä tanssimista silmät kiinni

                                                             Keskittymistä parhaimmillaan

                                                                       Yhteistyötä

Illalla meille tuli vieraita Dalaa järjestön verkostosta Saksasta ja Italiasta. He olivat kuulleet projektistamme. Pääsimme kertomaan siitä ja saimme kaksi uutta ihmistä kiinnostumaan projektistamme ja tanssi-liiketerapiasta.

Päivän huipennus oli jätskit jätskibaarissa. Jätskejä löytyy vain yhdestä paikasta sillä kylässä on vain muutama pakastin.

                                                                 Riisit kuivumassa

Lauantaina laiskotellen… Nukutaan pitkään (puoli kahdeksaan), syödään aamiainen rauhassa, luetaan laiturilla kirjaa ja jutellaan eri kulttuureista ja perinteistä muiden vapaaehtoisten kanssa. Tutuksi ovat tulleet muun muassa Malesian ja Puolan kulttuurihistoriat.

Iltapäivällä teimme Japanilaistytön kanssa Tour de Kok Payom, nyt on kylä tullut tutuksi. Ihana oli nähdä matkan varrella tuttuja lapsia, jotka iloisesti vilkuttelivat meille. 

                                      

                                                                    Nukkuva mummo

                                                                        Mangojuoma

Päiväunet

Sunnuntaina pääsimme tutustumaan paikallisen projektin johtajan kehittelemään luontoakatemiaan. Aamulla kokoonnuimme olohuoneeseemme Salaan ja siitä lähdimme yhdessä lasten kanssa venekyydillä joen toiselle puolelle. Akatemia on rakennettu vapaaehtoisten ja työleiriläisten voimin. Joka sunnuntain noin 29 lasta kokoontuu sinne oppimaan kuinka elää luonnon kanssa rinta rinnan. Tärkeitä teemoja akatemiassa on luonnonsuojelu, tarpeellisten taitojen oppiminen ja yhdessä tekeminen. 

                                   

                                                                       Veneeseen

                                                                  Venekyyti kouluun

Aamupäivä meni  apinoiden jälkiä siivotessa ja yhdessä ruokaa laittaessa. Iltapäivällä lasten rukoushetken ja levon jälkeen oli toiminnallinen osuus. Tänään leikimme yhteisleikkejä ja pelasimme pesäpalloa paikallisin säännöin. Meidän osuus oli yhteistanssin suunnittelu ja toteutus Kivaa oli! Kuuma päivä huipentui kun lapset pääsivät jokeen uimaan. Uiminen ei aina ole mahdollista, joten lasten riemu oli silminnähtävää.  

                                                                  Pojat tulenteossa

                                                        Ruoanvalmistusta ilman sähköä

Riisinyytin valmistus, hikeä ja kyyneleitä...

                                                                              Valmis!

                               Kiipeilyrata mutalammikon päällä. Putoaminen omalla vastuulla!

                                              Pääkallo todisteena, metsässä asuu apinoita.

Lopuksi uimaan jokeen

Hyppy

Perjantaina meillä oli vierailija Kiinasta seuraamassa toimintaamme. Ryhmät toimivat erittäin yllätyksellisesti. Ne ryhmät, jotka edellisellä kerralla olivat haasteellisimmat antoivat meille parhaat fiilikset. Eräskin poika pelleili melkein koko tunnin mutta rauhoittui lopuksi ja rentoutui täysin rentoutusharjoituksessa. Samaisen ryhmän toinen poika alkoi spontaanisesti tekemään hyvin hidasta liikettä mihin koko ryhmä yhtyi. Lisäksi pojat vielä toimivat erittäin luovasti ryhmätehtävässä. Mahtava fiilis! Toisaalta ihanat pikkupalleromme P2-luokkalaiset olivat ihan mahdottomia… Tänään pohdimme miten pitää kuria ja rajoja luovassa prosessissa. Täällä kun kuria pidetään bambukepin avulla pelottelemalla. Lisäksi ongelmana on kielimuuri, emme aina ymmärrä mitä lapset sanovat. Tämä vaatii meiltä entistä tarkempia sopimuksia aikuisten ja lasten kesken, mitä tehdä kun tilanne yltyy pelleilyksi.

Koulun käytävällä

Aamujumppa

Rentoutus kalanruoto

                                                                       Pojat lounaalla

Täällä olemme törmänneet useaan ”ällöttävään” eläimeen. Tosin osa on onneksi ollut valmiina kuolleita. Tänään esimerkiksi matkalla törmäsimme kissan kokoiseen rottaan, jonka häntä oli peukalon paksuinen. Kaikkeen tottuu, emme edes kirkaisseet! Tosin nyt harmittaa, että kuva jäi ottamatta. Muutama kuollut käärmekin on tullut vastaan, onneksi ei eläviä.  Mutta on täällä ihaniakin eläimiä kuten laiskoja kissoja.

Päivät käyvät vähiin. Olemme nyt pitäneet puolet toimintatuokioistamme ja ensi viikon perjantaina on meidän viimeinen päivä kylässä.

Tiistaina jatkoimme ryhmien pitämistä koulussa, missä vierailimme jo edellisellä viikolla. Lapset olivat jo osittain tuttuja ja oli mukava nähdä iloisia kasvoja. Pidimme neljä tuntia putkeen helteessä, joten kunto joutui koetukselle. Oli ihana nähdä tanssin riemu lasten kasvoilta, ääneen nauraminen tulee täällä lapsilta niin spontaanisti. Ryhmät ovat hyvin erilaisia ja jokainen tunti näin ollen ainutlaatuinen. Lapset ovat lapsia kaikkialla maailmassa. Sillä mistä tulemme tai missä elämme, ei ole niin suurta eroa. Lapset Suomessa ja Thaimaassa ovat loppujen lopuksi hyvinkin samanlaisia. Koulumaailma eroaa paljonkin kotoisasta. Aikataulut muuttuvat nopeasti. Eilen saimme kuulla, että koulut ovat ehkä kiinni torstaina ja mahdollisesti myös perjantaina, tästä ei vielä kuitenkaan ihan varmasti tiedetä. Koulu ja opettajat ovat olleet meistä hyvin kiinnostuneita.

Kok Payomin soutujoukkue sitten voitti kisan, joten illan ruuanlaittosuunnitelmat vaihtuivatkin festareihin. Ohjelmaa oli tanssista lauluun ja tietenkin palkintojenjakotilaisuuteen. On ihana nähdä kuinka suuressa osassa tanssi on täällä. Upeita tanssiesityksistä saa nauttia joka kissanristiäisissä. Ja täällä todellakin panostetaan puvustukseen! Bling bling ja meikit on siinä tärkeässä osassa.

                                    

                                    

                                    

                                    

Keskiviikko iltana töiden jälkeen lähdimme  pikavisiitille iltamarkkinoille läheiseen kylään. Tunnelman saattoi nähdä, haistaa ja maistaa. Markkinoiden jälkeen piipahdimme kylän päämiehen luona juhlaillallisella, joka järjestettiin voittaneelle soutujoukkueelle.

Torstaina olikin vapaapäivä, joka meni rennosti ruokaa laittamalla, pyörähdimme kylän markkinoilla ja hengailimme Thaimaalaiseen tapaan. Onneksi saimme järjestettyä itsellemme työpäivän perjantaille, vaikka useat koulut ovatkin kiinni. Huomenna saamme meistä ja meidän menetelmistä kiinnostuneita seuraajia.

Tänään kerroimme menneestä viikosta Kok Payomin projektin johtajalle. Samalla tuli myös tarkennettua tavoitteita ja ajatuksia projektille. Tanssi näkyy Thaimaalaisessa kulttuurissa ja tanssiin lähteminen on lapsille luontaista. Tapaamme ryhmät neljä kertaa, tämä on lyhyt aika, mutta toivomme, että saamme jotain uusia ideoita ja onnistumisen kokemuksia aikaiseksi. Thaimaalaisessa kulttuurissa ei ilmaista tunteita. Halusimme kuitenkin  rohkaista lapsia kertomaan ajatuksiaan ja ilmaisemaan itseään liikkeiden kautta. Kielimuurin takia meidän oli aluksi vaikea tietää mitä lapset ajattelivat projektista ja tunneista. Niinpä kehittelimme nallekortit, joiden avulla lapset voivat ilmaista ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Ovatko he erittäin onnellisia, onnellisia vai eivät tiedä mitä ajattelevat. Negatiivisia nallekortteja emme tehneet, koska thaimaalaiseen kulttuuriin ei kuulu negatiivisten tunteiden ilmaisu.

Kouluissa, joissa olemme vierailleet, opetus on ollut hyvin opettajalähtöistä. Oppilaat istuvat pulpeteissaan ja tekevät muistiinpanoja jos tekevät. Läksyjä ja muistiinpanoja ei juurikaan tarkisteta. Jo se että otamme pulpetit pois käytöstä ja tunnit ovat toiminnallisia, on ollut uutta oppilaiden koulupäiviin. 

Maanantai alkoi kyydin odottelulla. Toisessa koulussa missä pidämme tanssi-liike harjoitteita, on tapana hakea vapaaehtoistyöntekijät koululle. Muutenkin opettajat haluavat pitää hyvää huolta vapaaehtoistyöntekijöistä. Englanninkielenopetus tapahtuu pääosin vapaaehtoistyöntekijöiden avulla. Koululla sitten odotimme aikatauluja. Maanantaille saimme yhteensä kolme opetusryhmää.

Aloitimme P3-4 eli noin 10 vuotiaiden kanssa. Lapset ottivat meidät hyvin vastaan ja innostuivat kovasti tanssimisesta. Meillä vaikeuksia oli enemmän kun yritimme harjoitella lasten nimiä. Lasten nimet kuulostavat näin länsimaalaiselle hyvinkin samanlaisilta kuten Nonii, Ninii, Nop, Tee, Son, San… Joten voitte kuvitella ettei nimet jääneet päähän heti ensimmäisenä päivänä.

                                    

Toisena ryhmänä meillä oli P1-P2 eli noin 7 vuotiaita. Lapset olivat suloisia, he tarrasivat käsiimme ja halasivat aina sopivan hetken tullen. Vaikka luokassa oli kova kuumuus, lapset olisivat jaksaneet jatkaa pidempääkin.

                                    

                                    

Lounaan jälkeen meillä oli vielä P5-P6, jotka olivat noin 12- vuotiaita. Tämä ryhmä vaikutti haasteellisimmalta. Poikia oli vain 4 mutta he pitivät selvästi luokan showta yllä. Rytmittely ja tanssiminen oli kuitenkin koko luokalle mieluista, joka lämmitti mieltä.

Koulupäivän jälkeen kävimme vielä kannustamassa Ko Payomin soutujoukkuetta ja he pääsivät finaaliin. Kotimatkalla poikkesimme kylässä, kuten tapana on, syömässä tuoreita banaaneja ja juomassa tuoretta kookosmaitoa.